Tänne päivitämme kennelimme ja koiriemme menoa sekä meininkiä kera kaksijalkaisten.
"Me käytiin mettälenkillä, semmosella pimiänlenkillä, niinko mamma sanoo. Siellä on aina jännempää kun päivänvalossa. Täytyy käyttää sitä kuonoa, katoppa. Ja niitä korvia, sojottimia. Peppi on siinä tosi hyvä. Se kuulee myyrän kymmenien metrien päästä. Vaikka se myyrä olis hangen alla. Sitte se vaan hyppää ja kaivaa sen kolosta esille ja rouskuttaa...
Koipeliinin Sisupussi - Nuutti - haluaa toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää!
Do dii, luukku 5, me testataan saunaa. Koska joulusaunan pitää olla perfetto! Me ollaan jo päätetty saunassaistumisjärjestys, ekana Villa ja sitte Kamu ja sitte Peppi. Koska Pepin pitää olla kiulun lähellä, se testaa veen mitä heitetään siihen sihisevään jutskaan. Ja sitte ne saunaeväät: maggaraa ja muuta herkkua. Tää on vielä hiukan kesken..
Joten me nyt reenattiin et aattona osataan homma tehä taatusti oikein. Tärkeintä on ottaa kunnon vauhdit ja juoksusta kaatua sit kyljelleen. Se liuku on se paras juttu, usko pois. Sen jälkeen kunnon selkähinkutukset ja kiemurtelu. Ai, että tekee gutaa! Kokeile säkin tänä aattona, me suositellaan lämpimästi. Annetaan tälle touhulle viisi kooki...
On tää joulun odotus vaan jännää. Sillä onhan kyseessä mun eka joulu. Joten kaikki tuoksut, touhut ja tohinat on mulle ihan uutta. Kyllä nuo isosiskot on joulusta kertonut kaikenlaista, niinku et tiedossa on herkkuja ja lahjoja. Kyllä mulle herkut kelpaa aina. Sekä lahjat. Kyllähän mä niitä taatusti saan. Ja paljon... Mä ku oon niin kiltti,...
"Ohan se kanssakookiäijät aivan mahtavaa kun joulu tullee! Saa olla ihan kikkeliskokkelis, lunta on maa pullollaan ja markkaa voi heitellä milloin vaan. Meikämaniskalle on tulossa ainakin sata lahjaa, luita ja hevon..settä ja leluja kasakaupalla. Mamma aiko valamistaa ihan vaan mulle kinkkua. Nuo penikat saa jäähä nuolemaan pikku päpäliään."
Tästä alkaa kennelimme ihka ensimmäinen joulukalenteri. Tulehan joka päivä kurkkaamaan mitä kennelissämme touhutaan näin joulun alla. Kuvia ja tekstiä tulee niin Jenniltä kuin Minna-Marialta kuin kahden suloisen kasvattimme omistajilta. Tervetuloa mukaan!
Ette voi kuvitellakaan sitä onnen määrää mikä pienen koirulin silmistä paistaa kun saimme vihdoin lunta! Musta marraskuu vaihtui hetkessä valkoiseksi ja päivät kirkastuivat. Pitkään saatiinkin tallustella mustassa maassa. Sitä kuran määrää mikä kantautui sisälle pissalenkkien jälkeen, huoh!
Oulun poppoo kävi mettälenkillä ihmettelemässä marraskuisia hajuja. Lumesta ei ole tietoakaan, mettä tuoksuu kuin elokuussa ja lämpötila huitelee lähellä 10 astetta. Aika harvinaista täällä Oulun korkeudella!
Hain soopelisisarukset varaemolta 29.9. ennen sian rupsua. 7 viikkoa tuli täyteen ja oli aika siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen. Aurinko nousi peltojen takaa kun suuntasin auton nokan kohti Himankaa ja Onnelaa. Naperot nukkuivat koko matkan pehmythäkissä, silloin tällöin kuului ininää ja murahtelua - liekö unessa laukattu jäniksen perässä.