Koipeliinit vinttikoiraradalla
Meidän töppöjalat kävivät valloittamassa Virpiniemen Greyhound Stadionin 2.10.2021 järjestetyissä Makkarajuoksuissa. Toki ennen esiintymistä isolla areenalla hommaa treenattiin kotona kennelpojan omatekemällä vieheellä. Ilmari kun on hommaa treenannut ennenkin, näytti mallia Pepille ja Villalle kuinka viehettä oikein jahdataan. Yhdessä lähdössä porakone olikin Villaa hitaampi ja tytteli pyyhälsi vieheen ohi. Villa tuumasi vaan, että mihin se oikein jäi?! Toki Minna-mamman kutsut oli molemmille tytöille se isompi juttu kuin itse viehe niin Villa-neitonen ei antanut mokoman pikkujutun häiritä menoa. Mutta tyylinsä kullakin ja pääasia, että koirat nauttii. Ohessa kuvia meidän treeneistä:
Saavuimme hyvissä ajoin vinttikoiraradalla ja ilmassa oli todellakin suuren urheilujuhlan tuntua. Sovimme työnjaoksi niin, että minä olin päästämässä koipeliinit radalle ja Minna hoitaisi houkuttelun sekä kiinni saamisen toisessa päässä. Juostava matka on 80 metriä ja lähtö tapahtui lippumiehen irti-komennolla. Vuorossa oli ensin Peppi, jolla iski päälle seurusteluvietti ja radan reunalla olleet ihmiset kiinnosti nyt enemmän. Minkä kuningatar itselleen voi, alamaisia on käytävä tervehtimässä. Lopulta Minna-mamman huutelut kuitenkin vei voiton. Mutta sai Peppi itselleen kuitenkin ajan, joka oli 18,3 s.
Toisena töppöjaloista vuorossa oli Ilmari, joka ei tällä kertaa jäänyt lähtötelineisiin, vaan ampaisi vauhdilla vieheen perään. Alusta asti keskittyminen oli vieheessä, mitä nyt karvaisen kollegan kannustus vähän sekoitti puolessa välissä pakettia. Pikkumies paransi roimasti aikaansa, sillä nyt kello pysähtyi aikaan 11,63, kun se Corgiracessa oli 14,11. Melkein 3,5 sekunnin tulosparannus, sillä kyllä ansaitsi tuplamakkarat kotona. On se vaan upea ukkeli.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä vauhtiin päästettiin pikkuneiti Villa. Tämä pippurinen saukko pinkaisi 80 metriä radalle aikamoisella innolla ja vauhti vaan kiihtyi, kun mamma jaksoi kannustaa kovin radan toisessa päässä. Ja maaliin tulo oli ainakin päivän ihastuttavin, suoraan mamman syliin. Ja tämän vikkelän neitosen, jonka jalat eivät kuule pituudella huimaa, kellottama aika oli 14.03 s.
Juoksun jälkeen jokainen sai oman makkaransa ja maalikameran kuvan. Palkintosijoille ei töppöjalat päässeet pitkäjalkaisten kollegojen viedessä pystit kotiin, mutta meille tärkeintä oli upea tapahtuma, koirien ilo ja yhdessä tekeminen. Suosittelemme kaikille lämpimästi viehejuoksua, sillä se on hauskaa ja koirat saavat siinä mukavasti liikuntaa. Voin kertoa, että kotimatka Ilmarilla back on trackin mantteliin käärittynä meni hyvin unisissa tunnelmissa.
Joten rohkeasti ensi kesänä Corgiraceen ja katsasta sinua lähimmän vinttikoiraradan tarjonta. Kyllä siellä saa lyhyemmilläkin jaloilla käydä rataharkkaa vetämässä.
