Naperot pääsee omiin koteihin.

Hain soopelisisarukset varaemolta 29.9. ennen sian rupsua. 7 viikkoa tuli täyteen ja oli aika siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen. Aurinko nousi peltojen takaa kun suuntasin auton nokan kohti Himankaa ja Onnelaa. Naperot nukkuivat koko matkan pehmythäkissä, silloin tällöin kuului ininää ja murahtelua - liekö unessa laukattu jäniksen perässä.

Onnelaan päästyä oli pennuilla paljon uusia hajuja ja pian olikin piha sekä tupa otettu haltuun. Samana päivänä Reissuliisa haettiin omaan kotiin ja haikein, mutta onnellisin mielin päästimme pikkuneidin kohti omaa, uutta kotia. Nyt vaan jäämme odottamaan kuinka neitosella pohjoisessa menee... Sisupussi jäikin sulostuttamaan Torvenkylän lauman elämää loppuviikon ajaksi. Huomenna olisi Sisupussinkin tarkoitus päästä omaan kotiin. Onneksi hyvää treeniä ja apuja elämään on antanut kolme kaveria. Innostunein hoitotäti oli Jalmari, joka on pikkumiestä kaikista eniten leikittänyt. Saku-iskä on lähinnä ollut ihmeissään, että mikä ihme pikku-tirriäinen tuo oikein on? Isoveli Ilmari on taas ollut sitä mieltä, että mikä hilveä pilaija tuo oikein on ja juoksee karkuun. Hupaisen näköistä kun kaksikiloinen rääpäle ajaa takaa melkein 20 kiloista pötkylää. Mutta kyllä se Ilmarikin on jo suopunut natiaiseen ja leikittää.

Tämän viikon aikana on pikkumiestä kuskattu kantokopassa pitkin pitäjää ja paljon on uusia paikkoja sekä ihmisiä tullut herralle eteen. En voi kuin kehua Sisupussin luonnetta. Avoimin mielin ja reippain askelin ollaan aina menty kohti uutta. Tästä ukkelista kuullaan vielä.

Minna-Maria ja Jenni